Saapumispäivä ja Pisa
Lentomme Suomesta lähti maanantaina 24.4 yhdentoista aikoihin. Juuri koneen noustessa, alkoi ulkona satamaan rakeita, joten hyvin mielin lähdettiin pakoon kylmyyttä. Välilasku Saksassa ja lennot sujuivat mutkitta, vaikka me kaikki istuimmekin eri puolilla konetta. Firenzen lentokentälle saapuessamme taksikuskit olivat meitä vastassa Turku-kyltein. Jo alkuun huomasin, että matkalla tulemme tarvitsemaan italian kieltä, koska taksikuski ei ymmärtänyt edes pelkistettyä englantia. Takapenkiltä tiirailin silmät pyöreinä ulos, luonto ja kaukki ympärillä oleva näytti niin erilaiselta kuin kotona Suomessa. Mäntyjä (ainakin sen näköisiä) ja palmuja kasvoi vierekkäin. Saavuimme väliaikaiseen yöpymispaikkaamme, opettajat Vuokko ja Johanna jatkoivat matkaansa hotellilleen. Shortsit jalkaan saatuamme lähdettiin Oonan, Matiaksen ja Artturin kanssa ulos kiertelemään lähikatuja. Meille sää (18 astetya) tuntui lämpimältä, mutta paikalliset jotka olivat pukeutuneet pitkiin housuihin ja toppaliiveihin katsoivat meitä hieman oudoksuen. Palasimme hostellille purkamaan kauppakassit ja laittautumaan hieman, koska olimme lähdössä vielä keskustaan syömään. Hostellin ovet olivat säpissä, ja tovin yritettyämme luovutettiin hetkeksi ja mentiin hostellin takapihalle. Takapiha oli kaunis, italialaistyyppinen piha katoksineen, suihkulähteineen, istutuksineen ja riippukeinuineen. Hostellin aulassa oli pieno ja kummallisia maalauksia. Löydettiin riippukeinusta makaamasta mies joka kertoi että iltaisin mennään eri ovesta ulos ja avataan eritavalla. Siitä mentiin kotikaupunkimme eli Pistoian keskustaan syömään erääseen pitseriaan. Italialaiset käyvät useasti ulkona syömässä ja ravintolaita onkin tiheästi vierekkkäin. Pöytään tarjoillessa ruoka on kalliimpaa, kuin mitä sen tiskiltä ottaessa maksaisi.
Hotellille palattua menimme nukkumaan odotellen seuraavaa päivää, jolloin matkaamme Pisaan.
25.5 Tiistai-aamuna heräsimme kaikki ajoissa ja tapasimme opettajoen ja Annen (matkailualan opiskelija, joka on ollut jo muutaman viikon Italiassa) kanssa juna-asemalla. Käytiin ensin kahvilla, ja vähän ennen kymmentä astuttiin junaan kohti Pisaa. Ensimmäisenä paikan päällä kävelimme katuja videoiden ympäristöä ja etsimässä ruokapaikkoja. Kaikilla oli vähän eri visio missä haluaisi syödä, joten sovimme että tapaamme myöhemmin ja sitten jatkamme taas kiertelyä. Minä ja Oona päädyttiin subwayhin, olimme niin nälkäisiä, että kun tutun ja turvallisen löysimme, astelimme heti sisälle. Myöhemmin huomasimme, että myös pojat olivat subwayn ulkopuolella syömässä. Tilasin vielä kahvin, joka täällä italialaisessa kulttuurissa meinaa espressoa, isoa kahvia täällä on liki mahdotonta saada normaalina, ellei kyseessä ole erittäin laajavalikoimainen kahvila. Tällöin he mieltävät kahvimme Americanona, lähin suojatinkahvia vastaava.
Kävimme koko porukalla katsomassa torilla Pisan kaltevaa tornia ja muita historiallisia kirkkorakennuksia. Valtava ihmismäärä ja tunnelma oli käsinkosketeltavaa. Kiertelimme muutaman tunnin kauppoja. Liikkeiden joukossa oli italialaisia kauppoja ja putiikkeja, mutta myös samoja mitä Suomessa, esim. Zara ja H&M. Katumyyjiä ja kerjäläisiä tuli vastaan joka kulmassa. Kaikenkaikkiaan Pisassa oli paljon enemmän turisteja mitä kaupungissa Pistoiassa, jossa asumme. Pistoiassa lähes kaikki ovat paikallisia. Kaupassa paikalliset varoittelivat minua ja Oonaa taskuvarkaista, että kannattaa pitää rahoja ja puhelinta vaikka hupparin povitaskussa. Meille jäi Oonan kanssa vielä luppoaikaa ennen takaisin Pistoiaan lähtöä, joten tilasimme viinibaarista lasilliset ja katselimme kaupungin melskettä.
Kun astuimme junasta ulos Pistoiassa, saimme heti puhelun Gretalta (naiselta joka hoitaa täällä asioitamme), että muutamme 15 minuutin kuluttua. Nopeasti heitimme tavarat kasaan ja menimme pihalle odottamaan Francescoa, jonka oli tarkoitus tulla hakemaan meidät uuteen kotiimme. 30 minuutin
Hotellille palattua menimme nukkumaan odotellen seuraavaa päivää, jolloin matkaamme Pisaan.
25.5 Tiistai-aamuna heräsimme kaikki ajoissa ja tapasimme opettajoen ja Annen (matkailualan opiskelija, joka on ollut jo muutaman viikon Italiassa) kanssa juna-asemalla. Käytiin ensin kahvilla, ja vähän ennen kymmentä astuttiin junaan kohti Pisaa. Ensimmäisenä paikan päällä kävelimme katuja videoiden ympäristöä ja etsimässä ruokapaikkoja. Kaikilla oli vähän eri visio missä haluaisi syödä, joten sovimme että tapaamme myöhemmin ja sitten jatkamme taas kiertelyä. Minä ja Oona päädyttiin subwayhin, olimme niin nälkäisiä, että kun tutun ja turvallisen löysimme, astelimme heti sisälle. Myöhemmin huomasimme, että myös pojat olivat subwayn ulkopuolella syömässä. Tilasin vielä kahvin, joka täällä italialaisessa kulttuurissa meinaa espressoa, isoa kahvia täällä on liki mahdotonta saada normaalina, ellei kyseessä ole erittäin laajavalikoimainen kahvila. Tällöin he mieltävät kahvimme Americanona, lähin suojatinkahvia vastaava.
Kävimme koko porukalla katsomassa torilla Pisan kaltevaa tornia ja muita historiallisia kirkkorakennuksia. Valtava ihmismäärä ja tunnelma oli käsinkosketeltavaa. Kiertelimme muutaman tunnin kauppoja. Liikkeiden joukossa oli italialaisia kauppoja ja putiikkeja, mutta myös samoja mitä Suomessa, esim. Zara ja H&M. Katumyyjiä ja kerjäläisiä tuli vastaan joka kulmassa. Kaikenkaikkiaan Pisassa oli paljon enemmän turisteja mitä kaupungissa Pistoiassa, jossa asumme. Pistoiassa lähes kaikki ovat paikallisia. Kaupassa paikalliset varoittelivat minua ja Oonaa taskuvarkaista, että kannattaa pitää rahoja ja puhelinta vaikka hupparin povitaskussa. Meille jäi Oonan kanssa vielä luppoaikaa ennen takaisin Pistoiaan lähtöä, joten tilasimme viinibaarista lasilliset ja katselimme kaupungin melskettä.
Kun astuimme junasta ulos Pistoiassa, saimme heti puhelun Gretalta (naiselta joka hoitaa täällä asioitamme), että muutamme 15 minuutin kuluttua. Nopeasti heitimme tavarat kasaan ja menimme pihalle odottamaan Francescoa, jonka oli tarkoitus tulla hakemaan meidät uuteen kotiimme. 30 minuutin
Kommentit
Lähetä kommentti