Toinen työviikko
Työviikko starttasi tiistaina 2.5, minun 22v syntymäpäivänäni. Tutustuin uuteen työkaveriin, Matildeen, hän oli tätä ennen ollut lomalla 10 päivää. Työpäivän aikana ei sinnsä ammatillisesti tullut mitään uutta, mutta ymmärrys kommunikaatioon työkavereiden kanssa alkaa pikkuhiljaa parantua. He ovat oppineet vähän englantia ja minä joitain tiettyjä sanoja tai lausahduksia italiaksi. Koen, että hotellityöskentely täällä on meille paras paikka, koska asiakkaat tulevat eri maista ja puhuvat myös englantia.
Asia, mikä minua työpaikalla hämmästyttää on hygienia. Maidot, juustot ja kinkut seisovat lämpimässä pöydillä. Pesu ja siivousmenetelmät ovat heikkoja, rätit ja mopit ovat likaisia, eikä kahvikoneita tai sen osia pestä muutakuin päivän lopussa. Maidot palavat puhaltimeen kiinni ja osa mihin kahvi annostellaan on pinttyneen kahvin peitossa. Pidän kyllä työpaikastani, etenkin työkavereista. He ovat aina ystävällisiä ja puhuvat parhaansa mukaan mitä osaavat. Olen huomannut, että suuri osa ihmiseen tutustuessa on kyse kommunikaatiosta ja elekielestä, koska tuntuu että tunnen nämä vanhemmatkin naiset, ketkä eivät osaa englantia.
Keskiviikkona 3.5 oli taas melko tavanomainen päivä. Vaihtelun vuoksi halusin olla baaritiskin takana, josta tavallisimmin ihmiset tilaavat vain erilaisia kahveja tai pientä purtavaa, toki tämä varmasti johtuu aikaisista työajoistamme. Puhuttuani työkavereideni kanssa, sain tietää että heidän tuntipalkkansa on vain 6-7e. Pistää miettimään kuinka hyvässä asemassa olemme kotona, täällä italiassa kuitenkin ruokakin on keskinmäärin kalliimpaa. Työpäivät menevät mielestäni siht nopeasti, koska kaikki on niin erilaista luin kotona ja tulen hyvin juttuun työkavereideni kanssa.
Torstai, perjantai ja lauantai 4-6.5
Torstai-aamuna siiryimme aamupalarakennuksesta toiseen hotellin rakennukseen, jossa normaalisti on vain lounastarjoilua ja päivällistä. Tämä johtui siotä, että aamupalatiloissamme pidettiin loppuviikon ajan pilatestunteja ja isompia kokouksia. Siirsimme kaikki aamiaisvälineet ja ruuat toiseen rakennukseen juoksemalla edestakaisin rakennuksia (tämä myös joka päivä aamiaisen loputtua), joten ainakin tuli kuntoiltua.
Tutustuimme ravintolarakennuksen tiloihin. Henkilökohtaisesti pidin kyseisestä enemmän, vaikka itse työnkuva oli täysin sama. Ruokasalin seinät olivat lasista tehdyt, joten siitä oli ihana katsella ympärille, jossa näkyi vihreä takapiha istutuksineen.
Vaikka pidänkin työskentelystä täällä, alan yhä edelleen arvostamaan enemmän suomalaisia työtapoja, ennen tätä ei ole tullut ajatelleeksi. Tarjottimia on vain muutama ja aterimetkin loppuvat kesken, eikä millekkään tavaralle tunnu olevan omaa paikkaansa. En ole aijemmin tainnut lirjoittaa hotelliaamupalan tarjonnasta. Aamupala Villa Cappugissa on aina sama. Siihen kuuluu erilaisia kroisantteja makeilla täytteillä, seesamin siemenillä ja normaaleja kroisantteja, erilaisia leipiä, jugirtteja, mysliä tms, runsaasti tuoreita hedelmiä, paikallisia erilaisia kinkkuja, ja leivoksia sekä tavanomaiset muna+pekoni. Juomina on kolmea erilaista tuoretta appelssiinimehua, teetä ja kahvia. Buffassa on jonkinmoinen kahvikone, mutta yleensä asiakkaat pyytävät erikseen erikoiskahveja, jotka käymme tekemässä baarissa.
Ennen työpäivän loppua ehtisimme tällä viinolla nähdä myös lounastarjoilun työntekijöitä, joidenkin heistä kanssa ehtisin juttelemaan.
Perjantaina kanddamme työskenteli luokka italialaisia nuoria. Kaikki eivät puhuneet englantia lainkaan, osa sitten taas aika sukuvastikkin. Kyseessä oli jonkinlainen TET-päivä 16 vuotiaille, itsessään alaa he eivät opiskelleet. Reippaita ja ystävällisiä nuoria, ainakin nämä kenen kanssa ehtisin tehdä töitä.
Lauantaina kaikki hotellin asiakkaat olivat käyneet aamupalalla niin aikaisin, että sulhomme aikaisemmin ja siivouksen jälkeen siirryimme hotellin takapihalle. Näkymä oli ihana. Pitkä pöytä italialaisia herkkuja, jonka vieressä oli terassi asiakkaille. Vihreitä puita ja istutuksia oli joka puolella, myös suihkulähde ja pieni polku, jonka päässä oli pieni katos ja baaritiski.
Asia, mikä minua työpaikalla hämmästyttää on hygienia. Maidot, juustot ja kinkut seisovat lämpimässä pöydillä. Pesu ja siivousmenetelmät ovat heikkoja, rätit ja mopit ovat likaisia, eikä kahvikoneita tai sen osia pestä muutakuin päivän lopussa. Maidot palavat puhaltimeen kiinni ja osa mihin kahvi annostellaan on pinttyneen kahvin peitossa. Pidän kyllä työpaikastani, etenkin työkavereista. He ovat aina ystävällisiä ja puhuvat parhaansa mukaan mitä osaavat. Olen huomannut, että suuri osa ihmiseen tutustuessa on kyse kommunikaatiosta ja elekielestä, koska tuntuu että tunnen nämä vanhemmatkin naiset, ketkä eivät osaa englantia.
Keskiviikkona 3.5 oli taas melko tavanomainen päivä. Vaihtelun vuoksi halusin olla baaritiskin takana, josta tavallisimmin ihmiset tilaavat vain erilaisia kahveja tai pientä purtavaa, toki tämä varmasti johtuu aikaisista työajoistamme. Puhuttuani työkavereideni kanssa, sain tietää että heidän tuntipalkkansa on vain 6-7e. Pistää miettimään kuinka hyvässä asemassa olemme kotona, täällä italiassa kuitenkin ruokakin on keskinmäärin kalliimpaa. Työpäivät menevät mielestäni siht nopeasti, koska kaikki on niin erilaista luin kotona ja tulen hyvin juttuun työkavereideni kanssa.
Torstai, perjantai ja lauantai 4-6.5
Torstai-aamuna siiryimme aamupalarakennuksesta toiseen hotellin rakennukseen, jossa normaalisti on vain lounastarjoilua ja päivällistä. Tämä johtui siotä, että aamupalatiloissamme pidettiin loppuviikon ajan pilatestunteja ja isompia kokouksia. Siirsimme kaikki aamiaisvälineet ja ruuat toiseen rakennukseen juoksemalla edestakaisin rakennuksia (tämä myös joka päivä aamiaisen loputtua), joten ainakin tuli kuntoiltua.
Tutustuimme ravintolarakennuksen tiloihin. Henkilökohtaisesti pidin kyseisestä enemmän, vaikka itse työnkuva oli täysin sama. Ruokasalin seinät olivat lasista tehdyt, joten siitä oli ihana katsella ympärille, jossa näkyi vihreä takapiha istutuksineen.
Vaikka pidänkin työskentelystä täällä, alan yhä edelleen arvostamaan enemmän suomalaisia työtapoja, ennen tätä ei ole tullut ajatelleeksi. Tarjottimia on vain muutama ja aterimetkin loppuvat kesken, eikä millekkään tavaralle tunnu olevan omaa paikkaansa. En ole aijemmin tainnut lirjoittaa hotelliaamupalan tarjonnasta. Aamupala Villa Cappugissa on aina sama. Siihen kuuluu erilaisia kroisantteja makeilla täytteillä, seesamin siemenillä ja normaaleja kroisantteja, erilaisia leipiä, jugirtteja, mysliä tms, runsaasti tuoreita hedelmiä, paikallisia erilaisia kinkkuja, ja leivoksia sekä tavanomaiset muna+pekoni. Juomina on kolmea erilaista tuoretta appelssiinimehua, teetä ja kahvia. Buffassa on jonkinmoinen kahvikone, mutta yleensä asiakkaat pyytävät erikseen erikoiskahveja, jotka käymme tekemässä baarissa.
Ennen työpäivän loppua ehtisimme tällä viinolla nähdä myös lounastarjoilun työntekijöitä, joidenkin heistä kanssa ehtisin juttelemaan.
Perjantaina kanddamme työskenteli luokka italialaisia nuoria. Kaikki eivät puhuneet englantia lainkaan, osa sitten taas aika sukuvastikkin. Kyseessä oli jonkinlainen TET-päivä 16 vuotiaille, itsessään alaa he eivät opiskelleet. Reippaita ja ystävällisiä nuoria, ainakin nämä kenen kanssa ehtisin tehdä töitä.
Lauantaina kaikki hotellin asiakkaat olivat käyneet aamupalalla niin aikaisin, että sulhomme aikaisemmin ja siivouksen jälkeen siirryimme hotellin takapihalle. Näkymä oli ihana. Pitkä pöytä italialaisia herkkuja, jonka vieressä oli terassi asiakkaille. Vihreitä puita ja istutuksia oli joka puolella, myös suihkulähde ja pieni polku, jonka päässä oli pieni katos ja baaritiski.
Kommentit
Lähetä kommentti